lauantai 18. marraskuuta 2017

Näillä harjoitteilla lisää tehoa hyppyihin!

Oltiin sitten jäällä, asfaltilla tai jumppasalissa, hyppiminen luistimien tai taitorullaluistimien kanssa ei ole aivan itsestäänselvyys. Luistinkengästä terineen tai rullineen saa harvoin niin kevyttä ja myötäilevää, että se muistuttaisi sukkaa tai lenkkareita. Tai periaatteessa kyllä, ainakin siinä vaiheessa kun kenkä on kulunut riittävästi. Tosin silloin nilkat eivät ole ihan asiallisesti tuetut, joten en suosittele. Jotta hyppy olisi hyppy, maan tai jään pinnasta pitäisi myös irtautua ja noustakin johonkin suuntaan. Luistimien kanssa hyppiminen vaatii enemmän lihasvoimaa ja toisaalta rohkeuttakin verrattuna hyppimiseen lenkkareilla. Rohkeutta voi lisätä vain tekemällä uskaltamalla, mikä onkin haasteellisempi projekti. Onneksi lihasvoimaa ja myös kehonhallintaa voi harjoittaa hieman helpommin. Tässä muutamia hyppymistä tukevia harjoitteita:

Varpailleennousu
Ohjeistus löytyy itse nimestä. Varpaillenousua voi harjoitella joko tasaisella pinnalla, tai esimerkiksi portaalla, jolloin liikelaajuus kasvaa, samoin myös liikkeen tehokkuus. En tiedä onko joku muu huomannut saman ilmiön, mutta molemmilla jaloilla tehdessä toinen jalka saattaa tehdä enemmän työtä. Ts. paino on hieman enemmän toisella jalalla. Tätä korjaakseni olen tehnyt varpaillenousuja myös yhdellä jalalla, jolloin heikompi puoli ”jää kiinni”, minkä seurauksena sitä on helpompi vahvistaa. Molemmilla jaloilla toistomäärä on luonnollisesti suurempi kuin yhdellä jalalla.

Mitään yksiselitteistä toistomäärää on vaikea antaa, sillä lähtötaso ratkaisee. Aloittelijoille neuvoisin toistoja aluksi sen verra että tuntuu hieman, mutta pohjelihasten ei tarvitse olla räjähtämäisillään. Seuraavalla harjoittelukerralla toistoja voi kokeilla hieman enemmän ja samalla siirtyä myös epämukavuusalueelle. Harjoittelun jälkeen pohkeiden venyttely kannattaa tehdä huolella ja ajan kanssa, sillä kävely voi olla seuraavana päivänä ikävää.

Luisteluhyppy
Hypyn reitti muistuttaa ”siksakkia”, eli sivulta sivulle. Tärkeää on muistaa ottaa ylävartalo mukaan. Itse olen tottunut ojentaa käsivarret sivusuuntaan. Jos toistojen laskeminen kyllästyttää, näistä saa hyvän harjoituksen hyppimällä n. 5 m:n matkan edestakaisin. Riippuen tilasta, matka voi olla pidempikin. Yritä ponnistaa yhtä voimakkaasti molemmilla puolilla.

Askelkyykystä hyppy
Tämä oli viime kevään uusi tulokas, ja kieltämättä tykästyin liikkeeseen! Teknisesti liike on helppo, joskin raskas mutta toisaalta tehokas. Askelkyykystä ei tyydytäkään pelkkään nousemiseen, vaan tukijalalla tehdään vielä hyppy. Yritä ojentaa kroppa mahdollisimman suoraksi hypyn aikana. Kädet voi hypyn aikana tuoda rintaa vasten, tai ojentaa esimerkiksi suorana ylös.

Yhden jalan hyppy & alastuloasento
Itse otan mielelläni askeleen hyppyjen väliin. Liike on käytännössä eräänlaista hyppelyä, mutta alastuloasento katkaisee etenemisen hetkeksi. Ponnistaessa kannattaa kiinnittää huomiota erityisesti keskivartalon ja käsien käyttöön. Itse kuvittelen puskevani lantiollani esteen nurin (tai ärsyttävän henkilön?). Tosin kuviteltu este on hieman yläviistossa, jolloin hyppyyn tulee helpommin korkeutta. Lantion käyttö voi kuulostaa aluksi oudolta, mutta keskivartalolla on todella suuri merkitys hyppyissä.

Tasajalkahyppy korkeutta vaihdellen
Olen pitänyt tästä harjoitteesta, sillä olen kokenut sen tehokkaaksi korkeuden lisäämisessä. Tekniikka on varsin simppeli: muutama matala hyppy, sitten yksi niin korkealle kuin onnistuu, pari matalaa, yksi korkea jne. Haastetta voi lisätä esimerkiksi nilkkapainojen avulla. Mikäli ponnistaessa ei halua käyttää käsiä, myös käsipainot toimivat vastuksena.

Vähän kehonhallintaa mukaan....
Seuraavia hyppyjä näkee harvemmin jäällä, minkä vuoksi ymmärrän jos joku kyseenalaistaa niiden hyödyn. Koska en ole koulutettu valmentaja, perusteluni pohjautuvat omiin kokemuksiin. Osaksi näihin hyppyihin liittyy myös pieni rohkeusharjoittelu, sillä liikkeen onnistuminen vaatii rohkeutta hypätä riittävän korkealle. Toisaalta näihin liittyy myös omanlaistaan aivotyötä, mille jäällä on aina käyttöä. Ja sitten yksi tärkeä asia: näiden oppiminen on hauskaa!

X-hyppy
Itse tykkään ottaa yleensä pari pientä hypähdystä ennen varsinaista X-hyppyä. Mikä lie maneeri. Hypyn nimen mukaisesti ilmassa tehdään X-asento. Jalkoja voi tuoda myös hieman etuviistoon ja yrittää saada mahdollisimman hyvin erilleen. Tämä muuten ei kuulu vahvuuksiini, kiitos notkeuden yksisuuntaisen liikenteen.. Edelleenkin haluaisin taipua spiraaliin/sivuspagaattiin!

Kuvahaun tulos haulle X jump

Kerähyppy
Tämä vaatiin hieman korkeutta, mutta mikään ihmissammakko ei tarvitse olla. Hypätessä kroppa vedetään ”kerälle” ja suoristetaan alastullessa. Olen välillä tullut alas kyykkyyn ja hypännyt sitten tekemään pari punnerrusta. Näitä kun tekee muutamia, syke nousee mukavasti!

Kuvahaun tulos haulle gymnastics jump

Kerähyppy jalka eteen ojennettuna
Tähän kannattaa lähteä parista hypähtävästä askeleesta. Hyppy vaatii aluksi aika lailla aivotyötä (minulta ainakin!), sillä toisen jalan pitäminen koukussa ja toisen ojentaminen samaan aikaan ei ole aivan itsestäänselvyys. Tai sitten olen ainoa jolle tämä oli hankalaa.. Käytännössä asento on sama kuin yhden jalan kyykkyliu'ussa.

Kaari”
En tiedä hypyn oikeaa nimeä, mutta tällä viikolla sitä testatessani (joskin epämääräisellä menestyksellä) totesin hypyn erittäin hyväksi harjoitteeksi mm. taivutuspiruetin kannalta. Kuulostaa ehkä kaukaa haetulta, mutta hypyssä yhdistyi sekä ylä-että alavartalon ojentaminen taakse. Itse koin juuri koko vartalon taivutuksen haasteelliseksi! En tajua miten voimistelijat pääsevät yhtä kaarelle kuin sillassa..

Kuvahaun tulos haulle rhythmic gymnastics jump
Kyllä mäkin osaan mutten vain viitsi..

Kai minussa asuu jonkin pieni sisäinen temppuilija, kun tällaiset voimistelusta napatut liikkeet vetävät puoleensa. Toisaalta olen todennut nämä jääharjoittelun kannalta hyödyllisiksi, enkä ainoastaan hypyissä. Kehonhallintaa tarvitaan paljon mm. liu'uissa ja pirueteissa. Hyppiminen luistimilla vaatii tosiaan voimaa, rohkeutta ja oikeastaan koko kropan käyttöä. Siinä lienee todennäköinen syy miksi nämä kehonhallintaa vaativat hyppyharjoitteet ovat auttaneet. Kierroshyppyjä en tällä kertaa käsitellyt, mutta tulen kokoamaan niistä oman tekstinsä.


Toivottavasti näistä löytyi mukavia harjoitteita! Mainittakoon vielä toistamiseen, että muutamat viimeisistä hypyistä eivät todellakaan onnistuneet ensimmäisellä yrittämällä. Mutta muutamien toistojen jälkeen sujui paremmin, ja siitähän innostus kasvoi! Vaikka ikää on tuo 32 vuotta, haluan silti oppia uusia temppuja. Yksi olisi X-hypystä laskeutuminen punnerrusasentoon! Valitettavasti itsesuojeluvaisto on keskeyttänyt.. mutta sehän ei estä yrittämästä uudelleen! 

Mukavia treenihetkiä kaikille! 

torstai 16. marraskuuta 2017

Jos haluat jaksaa liikkua, älä karsi riittävästä ravinnosta!

Vaikka hiilihydraattien ”löytäminen” uudelleen on ollut kokemuksena lähellä henkistä valaistumista, joskus ruokavalion laatu luiskahtaa helposti alakanttiin. Kyse ei ole välttämättä energiamäärän laskusta, vaan laadun. Noloa ehkä, mutta hiilihydraattien jättäminen liian vähäiseksi on tyypillinen virheeni. Onneksi tätä virhettä ei voi jatkaa pitkään, sillä negatiiviset vaikutukset näkyvät hyvin nopeasti. Omalla kohdallani hiilihydraattien lisäämiseen eivät liity karkit, leivonnaiset tai muutkaan sokeripitoiset ”herkut”. En tosiaan ole mikään erityinen ”perinteisten” herkkujen suurkuluttaja. Aiheesta kirjoitinkin jonkin aikaa sitten. Teksti löytyy täältä.

Mistä hankin päivän hiilihydraatit?
Pidän leivästä ja puuroista, samoin hedelmistä. Myös makeammat hedelmät menevät smoothiessa ja paikkaavat mahdollisen makeanhimon. Suosittelenkin persimoneja, jotka monessa paikkaa ovat tarjouksessa. Sesonkituote siis. Pastat menevät vähän huonommin, paitsi joukossa on reilusti kasviksia ja jotai proteiinipitoista. Pastat sellaisenaan (esim. juustokastikkeessa) tuntuvat ruokana liian köyhältä. Pidän kyllä mausta, mutta en syömisen jälkeisesti olotilasta. Olen kuin kevyen nuijanukutuksen saanut, eikä nälkäkään pysy pitkään poissa. Tässä ehkä painavin syy siihen, miksi ruokaohjeeni ovat aika kasvispitoisia. Koen edelleenkin ruuan ensisijaisesti polttoaineeksi, vaihtelut maussa eivät ole niin tärkeää. Jos puurossa olisi kaikki tarvittava, voisin hyvin syödä puuroa päivälliseksi vaikka viikon putkeen. Onneksi näissä suosikkiruuissa on ihan mukavasti hiilihdraatteja, ja melko laadukkaita sellaisia. Banaani on viime päivinä ollut suosikki palautuseväänä. Uskokaa tai älkää, olen kyllästynyt proteiinipatukoihin! Kyllä, tiedän ettei banaanin proteiinipitoisuus ole huikea, siksi proteiini tulee muualta.

Kuvahaun tulos haulle carbs

Ensin energiaa, sitten veto pois!
Kävin tällä viikolla pari kertaa aamujäällä, kun sopivia vuoroja sattui kohdalle. Ensimmäisenä päivänä meni kohtuullisesti, ja motivaatio kohosi kun kaksoisritti oli mennyt kunnolla eteenpäin! Seuraavana päivänä/aamuna meni selkeästi heikommin. Koska lepoaikaa tunteina oli paljon, ihmettelin missä vika olisi. Vastaus oli yksinkertainen: liian vähän hiilihydraatteja. Olin viime päivinä mennyt liian proteiinipainotteisesti ja jättänyt hiilihydraatit liian vähälle. Käytännössä tämä vaikutti niin, että parin ritin jälkeen reisilihakset menivät kunnoilla hapoille, eikä voimaa muutenkaan riittänyt kunnolla. Energiamäärä oli kohtuullinen, mutta hiilihydraatit laiminlyöty.

Edellisen päivän eväiden vaikutus
Uusi ahaa-elämys löytyi myös. Tai ehkä tämä on itsestäänselvyys, mutta ei minulle. Se mitä syöt edellisenä päivänä, vaikuttaa seuraavan päivän jaksamiseen. Kas kummaa, tässähän on logiikkaa! Hiilihydraatit eivät mene heti kättelyssä pehmikkeeksi vyötärölle ja ahteriin. No, nestettä voivat tuoda suuremmissa määrissä nautittuina. Myös ennen harjoittelua on hyvä nauttia jotain sellaista, mikä sisältää hiilihydraatteja ja proteiinia. Jos aivan pilkuntarkkoja ollaan, nauttisin hiilihydraatit hieman aikaisemmin kuin proteiinin, mikäli nämä eivät ole samassa paketissa. Käytännössä asian voisi näin: Jonkin aikaa ennen lähtöä lautasellinen puuroa tai pari viipaletta leipää, pastasalaattia tms. Vähän ennen treeniä annos esimerkiksi rahkaa pitää nälän kurissa. Jos hiilihydraattipitoiseen ”tankkaukseen” liittyy ns. kunnon ruoka, tuskin rahkaa tarvitaan.

Tärkeää kuitenkin on miettiä myös seuraavaa päivää. Jos edellinen päivä menee heikolla ravinnolla, se todella voi kostautua seuraavana päivänä, eivät eväätkään aina pelasta tilannetta. Mokanneen ja virheitään korjaavan vinkki: Älä edelleenkään karsi niistä hiilihydraateista, älä ainakaan hyvistä sellaisista!

Kuvahaun tulos haulle whole grain

Kaappiin pullaa, keksejä ja karkkeja?
Hiilihydraatteja löytyy muualtakin kuin sokerista. Osasinpa yllättää! Vaikka näiden asioiden pitäisi olla idioottivarmoja itsestäänselvyyksiä, eivät ne sellaisia ole. Lieneekö syy osaksi ruokavalioiden kiipeämisestä uskonnon asemaan?

Toki liikunnan laatu ja määrä vaikuttavat paljon siihen, millainen ravinto on ihanteellista. Esimerkiksi maratoonarilla ja kuulantyöntäjällä ravintoaineiden jakautuminen voi hieman erota toisistaan, samoin siis hiilihydraattien tarve. Lisäksi asiaan vaikuttavat varmasti yksilön fysiologiset ominaisuudet, ja ylipäänsä se millaisesta ravinnosta keho ”pitää”. Itse asettaudun kaikesta huolimatta hieman vähähiilihydraattisempaan suuntaan, mutta nyt vertaankin suurkuluttajiin. Toisaalta kokonaismäärä saattaa hyvin hoidettuina päivänä suureksi, sillä hiilihydraatteja tosiaan tulee ihan tavallisista ruuista (puuro, peruna, leipä, hedelmät, kasvikset riisi, kokojyväpasta jne.) Kun tällaisia suosii, hiilihydraattien lisäämisen ei tarvitse tarkoittaa pullan ja ranskanleivän järkyttävää mättämistä.

Kuvahaun tulos haulle ranskanleipäEdelleenkin inhokki.. 

Perusruoka kunniaan!
Vaikka koulunruokaa moititaan usein, olen itse pitänyt sitä lähes aina todella laadukkaana. No, lihassa olisi ala-asteella voinut olla hieman enemmän lihaa, mutta tämäkin koski vain lihakastiketta. Lihapullat esimerkiksi olivat niin suosittuja ja oikeasti laadukkaita, että niitä ei koskaan jäänyt seuraavalle päivälle! Koulunruuassa on kätevästi kaikki mitä tarvitaan: hiilihydraatit, kasvikset ja proteiinit. Olen itse varmaan hieman tylsimys, kun arvostan sitä kaikkein tavallisinta ruokaa enemmän, kuin eksoottisempia kokeiluja (tortillat esim.) Peruna eri muodoissaa, kalapuikot ja salaatti. Kelpaa!! Jos sitruunalla maustettuja kalapuikkoja ei lasketa, tämä olikin yksi suosikkiruuista siinä missä lihapullatkin. Kyllä tällä jaksoi loistavasti itse kukin joka vain tajusi syödä. Kukaan ei väsähtänyt, ja liikuntatunnilla ainoastaan henkilökohtainen motivaatio saattoi jarruttaa.

Kuvahaun tulos haulle kouluruoka kalapuikot (Kuva on Ylen sivuilta)

Ihmeelliset lisäravinteet
Kaikkein helpoimmalla taitaa selviätä luopumalla turhasta ”ravintokikkailusta”. Vaikka olenkin hurahtanut proteiinivälipaloihin ja joudun erikseen miettimään ravintoaineiden määrää, yritän jatkuvasti siirtyä yhä enemmän kohti mahdollisimman tavallista kotiruokaa. En oikeastaan usko että urheiluravinteet ovat minulle ainkaan välttämättömiä, lähinnä hauskaa ”hifistelyä”. Tosin soijaproteiinijauheesta, soijamaidosta ja banaanista tulee aikas hyvä eväsjuoma.. Toisaalta mikäpä siinä, jos kokonaisuus toimii. Lisäksi on mukava tiedostaa, että vaihtoehtoja on. Mutta jos jotain olen oppinut, niin markkinoinnin tuottaman viestin erottaminen oikeista terveyssuosituksista. Urhelijat ja liikkujat ovat pitkään tulleet toimeen ilman erilaisia lisäravinteita, tai ainakin keinotekoisia sellaisia. En ole asiaan perehtynyt, mutta uskon urheilijoiden jo kauan sitten hoksanneen, mitkä ravintoaineet auttavat jaksamaan ja mitkä eivät. Markkinoilla korkeampaan hintaan saatavat lisäravinteet saatettiin siis saada ihan ns. tavallisesta ruuasta.

Kuvahaun tulos haulle proteiinijauhe Näitähän riittää markkinoilla!

Myönnän itsekin haksahtavani herkästi kaupallisten tuotteiden mukamas välttämättömyyteen. Olen kuitenkin usein saanut itseni nykäistyä takaisin realismiin pohtimalla esimerkisi peltotyöläisiä yms. Nyt en siis keskity puolialastomiin lihaksikkaisiin peltotyöläisiin, vaan itse työhön sekä sen vaatimaan energiaan. Aika pienellä todennäköisyydellä herrat kulauttavat proteiinijuomia tai kreatiniinilisiä. He ravitsivat itsensä aika todennäköisesti perunoilla, lihalla ja kasviksilla (jos eivät ajatelleet sitä jäniksen ravinnoksi). Ilmeisesti aika moni selvisi hengissä myös iltaan asti, vaikka Mentulan kuvalla varustettuja tuotteita ei kiskottu kaksin käsin.

Tankkaa kunnolla niin jaksat!
Liikaa ei siis kannata luopua hiilihydraateista, eikä sen suhteen muistakaan energialähteistä. Hiilihydraatit ovat kuitenkin nopea polttoaine, etenkin jos treenimuoto sisältää vähänkin hengästymistä. Jos kyseessä on kengännauhojen sitominen, voi olla syytä huoleen. Tietenkin jos haluaa liikkua hampaat irvessä, voi hyvin mennä yksipuolisella ravinnolla. Pidemmälle päälle vaikutukset eivät vain ole erityisen myönteisiä, ja jossain vaiheessa ihanainen säästöliekkikin voi saapua visiitille. Ja jos minulta kysytään, paljon mukavampaahan se on liikkua kun jaksaa!


Kukin tyylillään. Jos lisäravinteet tuovat autuuden ja kaikki keho saa niiden avulla kaiken tarpeellisen, mikä ettei. Tosin jo pakkauksissa todetaan, ettei lisäravinteilla tule korvata monipuolista ruokavaliota. Kuten fyysistä työtä tehneet esi-isämme ovat todistaneet, ns. perusruualla selviää myös, kun syö sellaista riittävästi ja eri ravintoaineita sopivassa suhteessa. Pääasia on, ettei liian vähäinen energia aiheuta turhia stoppeja. 

keskiviikko 15. marraskuuta 2017

Mistä on tehty onnistunut treeni?

Pariin otteeseen olen lukenut pohdintoja täydellisestä treenistä. Tietenkin itsekin aloin miettiä, mitä täydellinen treeni minulle tarkoittaa. Kiitos teologisten ajatusten aivopesun, en taida uskoa täydellisen treenin olemassaoloon. Erittäin onnistuneen sen sijaan kyllä. Vielä pari vuotta sitten onnistunut treeni olisi tarkoittanut suurta määrää onnistumisia. No, kieltämättä sellaiset piristävät ja motivoivat kummasti! Rasitusvammojen ja väsymisen myötä kuitenkin olen oppinut, että oikea asenne tekee onnistuneen treenin niin jäällä, salilla kuin missä tahanssa.

Takana sopiva määrä lepoa
Parhaita aikoja treenata erityisesti jäällä on yhden kevyemmän päivän jälkeen. Kyseessä ei tarvitse olla ns. totaalilepopäivä, mutta sellainen että kroppa on saanut palautua. Liian montaa välipäivää en mielelläni pidä jääharjoittelusta, sillä epävarmuus tahtoo lisääntyä. Päivän tauolla sen sijaan keho on levännyt, mutta liikkeet ovat vielä hyvässä muistissa. Fyysisen suorituksen ohella keskittymiskyky on mukavan korkealla, mikä taas mahdollistaa usemman onnistumisen ja kenties edistymisenkin.

Kuvahaun tulos haulle HOmer simpson relax

Salilla tai vaikkapa juoksulenkillä pätee sama ilmiö. Kun energiaa on riittävästi, juoksulenkki on pidempänäkin suoranaista terapiaa! Yllättävän väsymyksen sijaan voi nauttia hyvästä säästä, maisemista ja raittiista ilmasta. Kelpaa!

Sopivat eväät
Sopivasti proteiinia hiilihydraatteja unohtamatta. Oli kyse sitten Lidlin proteiinijuomasta tai rahkasta ja banaanista, näillä jaksaa! Pelkällä proteiinilla tai hiilihydraateilla sen sijaan menee heikommin. Olen kokeillut molempia. Ilman hiilihydraatteja jaksaa todella huonosti, ja ilman proteiinia nälkä tahtoo kiusata alta aikayksikön.

Kuvahaun tulos haulle Homer simpson lunch

Pakollisuus pois
Kun liikkeelle lähtee ajatuksella ettei onnistuminen ole pakollista, sujuu kaikki yllättäen rennommin. Oli kyse sitten jääharjoittelusta tai vaikkapa olkapäätreenistä salilla, ns. pakollinen tavoite tahtoo minulla ainakin syödä energiaa etukäteen. Toki tavoitteita on hyvä olla, ja niitä kohti kannattaa pyrkiä. Tietenkin ihmiset ovat erilaisia. Osalla tavoitteen tiukka tavoittelu voi sopia, mutta minulla sellainen tahtoo viedä projektin turhan suorituskeskeiseksi. Kun siis aidosti koen ettei minun ei ole pakko onnistua yhtikäs missään, treeni on suurella todennäköisyydellä onnistunut. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettenkö yrittäisi. Ydinajatus lienee: Se että tekee parhaansa on yhtä kuin voitto.

Kuvahaun tulos haulle Homer simpson have to

Keskittyminen onnistumisiin
Vaikka tavoitteisiin yltäminen ei ole pakollista, pienetkin onnistunumiset on hyvä huomioida. En liene ainoa, mutta usein huomio tahtoo kiinnittyä juuri siihen, mikä ei onnistu. Tämän seurauksena kaikki pienet (mutta merkittävät) onnistumiset jäävät syrjään. Eli huomio pieniinkin onnistumisiin! Silloin treenistä jää parempi mieli, ja motivaatio säilyy. Jos ajatukset tahtovat jäädä jumittamaan juuri siihen mikä ei onnistunut, mietin usein mikä meni hyvin ja millaisia asioita voin korjata. Kun päätän tietyt korjausliikkeet etukäteen, seuraavalle harjoittelukerralle on helppo saapua suuremmalla innolla.

Kuvahaun tulos haulle Homer simpson I did it

Huomio pois määrästä
Tämä on ollut erittäin suuri ahaa-elämys kuluneen parin vuoden aikana. Nykyään pyrin panostamaan ensisijaisesta laatuun määrän sijaan. Toki määrällä on jossain määrin merkitystä, sillä laadukas harjoittelu kerran parissa viikossa ei välttämättä ole ihan tarpeeksi, mikäli tavoitteena on kehittyminen. Olen kuitenkin harmillisen usein kuullut monien kehuskelevan ja selittelevän kovaan ääneen omaa treenimääräänsä, mikä luonnollisesti on ilmoitettava tunneissa viikkoa kohti. Miksi??? Mitä tuollaisella laskemisella saavuttaa, etenkään jos määrä ei näy tuloksissa. 


Kuvahaun tulos haulle sometimes less is more

Onnistunut treeni ei siis synny toistojen määrästä ja käytetystä ajasta. Merkittävämpää on se, miten ajan käyttää, ja miten toistot tekee. Uskallan väittää, että suuri määrä matalalaatuista harjoittelua on yhtä tehokasta, kuin harjoittelematta oleminen. Virheet toistuva ja uppoavat selkäytimeen niin, että niiden korjaaminen tulee olemaan todella vaikeaa, kroppa väsyy, keskittyminen harittaa jne. Onko siis harjoittelun määrällä kehuskelu tarpeen? Uskallan heittää yksinkertaisen vastauksen: ei. Laatu tekee siis treenistä onnistuneen, eivät sadat toistot tai viikkotunnit.


Mikä tekee sinun treenistäsi onnistuneen?